Ei ole hääpön harvoin kun saat itsesi kiinni ihan rysästä: Leimaat, luokittelet, luulottelet, oletat ja otaksut. Etkä opi, miten pieleen aina. Hyvässä ja pahassa.
Kaukaa jo kuulin lähestyvän moottoriajokin jyrinän. Sellaisen kumean murahtelun krominkiiltelevästä metallipelistä, jolla ratsastaa ikuista helvetinmatkaansa hapsuinen harrikkamies.
Death Warrior tulossa samaan aikaan kun pohjoisrintamalla ukkonen kumisutteli etäisiä sotarumpujaan.
Titaanien taisto? Kertakaikkinen stoppi söpöilevään suvi-idylliin.
Kun hevosvoimatyyppinen sitten kerkesi kohdalle, silmiin kiipesi marjapuuronpunainen 70-lukuinen kuplavolsu ratissaan ponihäntäpäinen perheenäiti, takapenkillä pakolliset palleroiset.
Pahemmin ei olisi äänen ja itse ilmestyksen olettelu voinut osua vinoon. Ukkopilvetkin vetivät hartiansa hissukseen kyryyn latvusten alle.
 |
| Jan van Eyck: Miehen muotokuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti