Siipiviitan repalereunat viipottaen kolmikon kärkevin kantoi nokassaan muhevaa ranskanperunaa. Korahteli ärtyisään minkä sai nokkapihdeistään päästeltyä.
Perässä pyrähtelivät kaksi muuta, torikorttelin pilli ja pulla.
Lienevätkö laitahyökkääjiä paikallisessa lätkäliigassa, sen verran oli taklauksen tuntua vuorovetoisessa anastusyrittelyssä. Vaiko enemmänkin vanhanliiton volvomiehiä kaasuttelemassa peltipoliisivälejä itsemurhatyyliin. Turvavälinpitämättömyydellä ja ohitusraivolla.
Lintujen touhussa kiinnosti omasta lajista tuttu tolkuttomuus. Näytillä oli kuolemansyntiä ahneudesta ja itaruudesta ilkeyden iloon ja omanvoiton pyyntiin. Täydellistä tunneälyttömyyttä ja vihanpitoa. Unohtamatta rumaa, resuista ulkomuotoa ja korviasärkevää väärinlaulantaa.
Pohdituttaa, minkälainen luomakunnan kruunu sitä on. Vai eikö ole ollenkaan.
| Andy Warhol: Veitset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti