Katseltiin aurinkokuuta työkaverin tuoman jonkun läpi. Kysyin, onko se turvallista. On se, sanoi kaveri. Mies hankkinut. Ydinfysiikko. Niillä on hanskassa nämä jutut.
Toisin oli hautaanhiipuneilla menneillä sukupolvilla. Ne lakosivat sokeiksi kauhistellessaan omina aikoinaan päivällä pimenevää aurinkoa. Tietämättä planeettojen kiertokehistä tuon taivaallista, saati hiukkasfysiikasta ja maailman bosoneista.
Ydinfysiikkaa mietin sitten performanssin päätyttyä. Sitäpä sitä vailla itsekin.
Sekö avaisi ymmärryksen tässä post-postmodernismin maailmassa. Kun nyrjähtäneeltä et näytä ainoastaan itse, vaan koko huutokauppa. Viedään kuin vierasta sikaa. Ja mitä sekin sitten tarkoittaa?
 |
| Pieter Brueghel vanhempi: Babel |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti