Tapasin varpusen. Hiljaisen viikon edeltä hiljentyneen kuolleen.
Makasi keskellä siinä höyhenet väristen. Heitti tuskin huomattavaa haastetta katukäytävän harmaalle.
Antoi aamuuni oman vivahteensa. Kokonaiseen päivään. Ajattelun aiheen, hienoviritteisen haikeuden. Höyhenen värinän.
Varpunen kuitenkin.
Hiljaa kun oli. Vain tuulelle vastaten. Tuli kuulluksi. Huomattavasti huomiota herättämättä.
Varpunen,aina yhtä koskettava joka suunnasta.
VastaaPoista