Outoja olosuhdevaihdoksia tapahtuu. Muutosvastarinnasta tai -intohimosta huolimatta.
Valo lankeaa ihmisen päälle ja venyttää varjonsa. Kurkottaa kohti.
Kadulla kulkee kuin kauan kadonneessa meripihkahuoneessa. Ilman opasta. Outoa, kummallista, ihmettä ja arasteltavaa.
Äsken niin hiljaiset ja vaatimattomat hiekkahippuset eivät tyydy pelkästään rahistelemaan katukivillä vaan paisuvat pitkälle yli mittojensa. Työntävät itseään esille valon tönimänä. Mikä oli jaloissa, onkin äkkiä jo kaukana matkalla muualle.
Kansallisarkiston katon hillityt muusat riehaantuvat rivoon varjoteatteriin. Fantasiaa. Terävän rajauksen siluetissa Suomi, Historia ja Muinaishistoria kiusoittelevat valosta hämmentyneitä. Katto-Kassisiako katselen?
Kaupunki uurtuu ryppyotsaisena illanhämyn taivaankaareen. Valon paluu.
Pitäisiköhän talvisaappaat jo vaihtaa kävelykenkiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti