Meren kevään vapaus.
Kuin jokin itsestä leijuisi horisonttiin ja puristaisi taivaan kättä. Hengittäisi saarten kupeita. Kiipeäisi rantojen reisiä. Kulkisi pohjien keinuvissa salaperäisyyksissä.
Huikaiseva ja hiuslatvuksiin asti hiipivä vapauden ja vapautumisen tunne kun havahtuu talven jäljiltä näkemään valossa uivan meren.
Rauhassaan meri laskostuu aalto aallolta päällensä. Hauraana ja auki tuulen hyväilylle. On reitti kulkea pintaa syvemmälle ja kouraista taivaan sinistä.
Katson ja vedän henkeen tukehtumatta.
Meri makoilee raskaana ja raukeuttaan saarien välissä ja rantojen käsivarsilla suunnattomassa itsellisyydessään. Välinpitämättömänä, uskollisena vain itselleen. Vapautettuna. Vapautensa saavuttaneena.
 |
| Gustav Klimt: The Virgins |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti