Pilvet juoksivat kiireissään aamuruuhkaan tai pois sen alta. Sisään tuoksui puhtailta katukäytäviltä, jotka odottavat polvisukkatyttöjä kumilankahyppelyyn.
Varhaisen junan ikkunassa kyynelehti vielä yön sade. Yksinäisen puun ikävä lehtiään.
Metsä tuuhentuu kiinni taivaan ääriviivaan. Asettuu kaiteeksi ylösnousemukseen.
Ajatuksia ripsii ja pirskahtelee pieninä sumuina.
Miten tuoreelta maistuu, kun aamu on jo varhain.
 |
| Vilhelm Hammesrshoi: Interior in Strandgade |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti